Teräs

Teräs on tärkein käyttömetalli. Suuri lujuus on teräksen ominaisuus, jonka ansiosta teräs erottuu muista rakennusmateriaaleista kuten tiilestä, betonista ja puusta. Teräksen mekaanisia ominaisuuksia on mahdollista säätää koostumuksen ja valmistusprosessin avulla.

Teräs on raudan ja hiilen seos, johon usein lisätään myös muita seosaineita. Puhtaan raudan (Fe) sulamispiste on noin 1530°C ja tiheys 7,85 g/cm³ (vertaa betoni 2,3 g/cm³). Runsaammin seostettujen, esimerkiksi ruostumattomien terästen sulamispiste on 50…100°C alhaisempi.

Teräksen mekaanisia ominaisuuksia on mahdollista säätää koostumuksen ja valmistusprosessin avulla. Tärkeimpiä seosaineita ovat hiili, mangaani, alumiini, fosfori, pii, typpi, niobi, kupari, vanadiini, koboltti ja volframi sekä ruostumattomissa teräksissä kromi ja nikkeli.

Teräslajeja on olemassa jo useita tuhansia. Suurin osa niistä on kehitetty 30 viime vuoden aikana. Teräksiä voidaan luokitella monella eri tavalla. Yleisin on luokittelu käyttötarkoituksen mukaan:

• rakenneteräkset (koneteräkset ja varsinaiset rakenneteräkset)
  
• työkaluteräkset (joilla työstetään muita teräksiä)
• erikoisteräkset (ruostumattomat, haponkestävät)
  
• säänkestävät eli ilmastokorroosiota kestävät teräkset 
• hankaavaa kulutusta ja pistoa (luodinkesto) kestavät teräkset 
• erikoislujat teräkset

Terästietoa alaa opiskeleville ja muille kiinnostuneille:

Teras web

12 MB, päivitetty 24.3.2015

Oppikirja on tarkoitettu käytettäväksi mm. arkkitehti- ja rakennusosastoilla.

Tavoitteena on saavuttaa perustiedot teräsrakenteiden suunnitteluun. Kirja sisältää harjoitustyötä tukevia perusasioita.

Teräsrakenteiden yleisimmät pintakäsittelytekniikat ovat sinkitys ja maalaus. TRY:n sivujen kohdasta Toiminta/Pintakäsittelyjaosto alta löytyy runsaasti tietoa teräksen pintakäsittelyyn liittyen: TRY Pintakäsittelyjaosto