Rakentamisen regulaatio korjaussarjojen syövereissä

Rakentamisen kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä tapahtuu tällä hetkellä ennennäkemättömiä muutoksia. Suomessa on lausunnolla uuden Rakentamislain korjaussarja. Siinä erityisesti kestävän rakentamisen pykälät 38 § Rakennusten vähähiilisyys sekä 39 § Rakennuksen elinkaariominaisuudet ovat herättäneet rakentajien keskuudessa keskustelua.

Uuteen lakipakettiin kuuluu Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä, joka koskee tulevaisuuden rakentamisen vähähiilisyyden säädösohjausta Suomessa. Tämä asetus antaa ohjeet rakennusten hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen laskentaan. Tässä menetelmässä otetaan huomioon rakennuksen elinkaaren vähähiilisyys, ja se noudattaa yhteiseurooppalaisia EN- ja EN ISO -standardeja. Ilmastoselvitys tulee olla esitettynä rakennuslupaa haettaessa ja siihen liittyvät myös päästöjen raja-arvot, joiden alle jääminen on rakennusluvan edellytyksenä. Tämä asetus on askel kohti vähähiiliseen rakentamiseen siirtymistä, sillä ilmastoselvityksen avulla voidaan arvioida rakennusten ilmastovaikutuksia ja edistää kestävää rakentamista. 

Myös Euroopan laajuinen käynnissä oleva Rakennustuoteasetuksen (CPR) päivitys on oleellinen osa kohti rakentamisen kiertotaloutta. Komission tuleva Rakennustuoteasetuksen revisio tarjoaa mahdollisuuden poistaa nykyisiä lainsäädännöllisiä esteitä kiertotalouden tieltä. Nykyinen EU:n Rakennustuoteasetus koskee pääasiassa uusia tuotteita, eikä se esimerkiksi sisällä säännöksiä uudelleenkäytettävistä rakennustuotteista. Asetuksen päivitys tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja selkeyttää rakennustuotteiden käyttöä ja kierrätystä. 

Uuden Rakennustuoteasetuksen mukaan elinkaarilaskelmien on katettava tuotteen koko elinkaari käyttäen standardeissa esitettyjä menetelmiä. Uusien tuotteiden osalta laskettujen elinkaarien olisi sisällettävä kaikki tuotteen elinkaaren vaiheet raaka-aineen hankinnasta tai luonnonvaroista tuottamisesta tuotteen lopulliseen hävittämiseen, mukaan lukien mahdolliset elinkaaren ulkopuoliset hyödyt, jotka syntyvät esimerkiksi materiaalien kierrätyksestä tai uudelleenkäytöstä. Näitä ulkopuolisia hyötyjä kutsutaan hiilijalanjäljen vastinpariksi eli hiilikädenjäljeksi, joka tarkoittaa sellaisia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka vältettiin tai poistettiin rakennushankkeen vuoksi. Hiilikädenjälki sinällään on suomalainen termi ja se noudattelee pääosin rakennustuotteiden ympäristöselosteiden laatimista ohjaavan standardin EN 15804 moduuli D:tä pois lukien puurakenteisiin sitoutunut hiilivarasto, joka on siihen kansallisesti lisätty. 

Rakennuslain korjaussarjassa sekä tulevassa ilmastoselvitysasetuksessa tulee olemaan hiilikädenjälki tai vähintäänkin EN-standardien moduuli D mukana johtuen jo pelkästään siitä että uusi päivitetty Rakennustuoteasetus sen jo vaatii. TRY:n näkemys on että ilmastoselvitysasetuksen tulee tukea hiilijalanjäljen minimoinnin lisäksi myös kiertotalousperiaatteita ja että rakennusten hiilikädenjäljessä tulee esittää rakennusmateriaalien kierrätyksen ja uudelleenkäytön ilmastohyödyt. Tulevassa ilmastoselvitysasetuksessa olevan hiilikädenjäljen arviointi tulisi perustua pelkästään EN-standardien pohjalta D-moduulin arviointiin.

Uusi regulaatio tarkoittaa myös sitä että rakennustuotteiden harmonisoidut tuotestandardit menevät uusiksi ja tuotteiden ympäristöselosteiden (EPD) tarve kasvaa. Standardien lisäksi EPD:n tekemistä ohjaavat PCR (Product Cathegory Rules) eli tuoteryhmäkohtaiset ohjeistukset. PCR-ohjeistukset määrittelevät tuoteryhmille mm. EPD:n ja elinkaarimallinnusten systeemirajat sekä käytönaikaiset ja elinkaaren lopun skenaariot. Teräksen PCR on jo tehty ja se odottaa lopullista vahvistusta CEN:issä eli jäsenmaiden standardointijärjestöjen yhteistyöelimessä. Rakenteellisten teräs- ja alumiinituotteiden harmonisoidun tuotestandardin EN 1090-1 standardisointipyyntö on odotettavissa vielä tämän kevään aikana ja ennuste on että uusi EN 1090-1 voisi olla valmiina jo parin vuoden sisällä.

Timo Koivisto, Toimitusjohtaja, Teräsrakenneyhdistys ry