Lineaarinen vai Kiertotalous
Tämän päivän rakentamisen ajankohtaisin puheenaihe on kiertotalous. Englanniksi termi on ”circular economy”. Terminä kiertotalouden vastakohtahan on lineaarinen talous eli ”linear economy”. Kuten standardi EN 15804 toteaa, elinkaaren lineaariset vaiheet ovat Tuotevaihe, Rakentaminen, Käyttövaihe ja Purkuvaihe. Sen lisäksi elinkaaren ulkopuolisia vaikutuksia kutsutaan Moduuli D:ksi. Toisin sanoen se ei ulkopuolisena elinkaareen ole kytketty. Ulkopuolisiin vaikutuksiin kuuluvat mm. kierrätys, muunneltavuus ja uudelleenkäyttö. Standardin mukainen Moduuli D on uudistuvassa Maankäyttö- ja Rakennuslaissa osa hiilikädenjälkeä. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa syntyviä ilmastonmuutosta hidastavia tekijöitä, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta. Näihin ulkopuolisiin tekijöihin sisältyisi edellä mainittujen lisäksi hiilivarastot, hiilinielut ja elinkaaren aikana tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia.
Standardi osoittaa selvästi jo kuvionakin, että elinkaari on lineaarinen eli rakennuksen elinikä päättyy loppusijoitukseen purkamisen jälkeen. Toisin sanoen elinkaarianalyysissä (LCA) ei mitään kiertoa tapahdu vaan se alkaa ja loppuu. Kiertotalous ymmärretään yleisesti lineaarisen talousmallin vaihtoehdoksi eli pidetään materiaalit ja tuotteet mahdollisimman pitkään kierrossa niiden arvoa mahdollisimman pitkään säilyttäen.
Oheinen kuva osoittaa miten teräksen suljettu kierto toimii rakennuksen elinkaaren aikana eli teräs palaa aina kiertoon joko uudelleenkäytettynä tai kierrätettynä. Teräksen hyödyt kiertotaloudessa johtuvat myös siitä, että sillä on korkea kierrätysarvo euroissa, jota tukee kehittynyt ja tehokas metallien keräysinfrastruktuuri. Terästä voidaan kierrättää käyttöiän lopussa sellaisten tuotteiden muodostamiseksi, jotka ovat laadultaan samanlaisia tai laadukkaampia kuin alkuperäinen materiaali. Monelle muulle materiaaleille ”recycling” onkin ”downcycling” eli kyse on toissijaisesta käytöstä, jolla ei ole samaa arvoa kuin ensimmäisellä. Puujätteelle ei vielä ole muuta käyttöä löytynyt kuin energiantuotanto eli puu poltetaan energiaksi.
Uudelleenkäyttö on kaikkien materiaalien kompastuskivi. Rakennuksen purkujätteiden uudelleenkäyttöaste on todella vaatimaton ja tämä on iso haaste tulevaisuudessa niin suunnittelijoille kuin materiaalivalmistajillekin. Tulevaisuuden rakennusten komponentit tuleekin suunnitella sellaisiksi, että ne voidaan helposti purkaa osiin ja koota uudelleen.
Pelkästään elinkaarianalyysillä (LCA) tai ympäristöselosteella (EPD) ei kiertotaloutta voi arvioida vaan Moduuli D:n tuottama lisäarvo tulisi ottaa tähän arvioon mukaan. Toisin sanoen moduuli D:n tulokset tulisivat olla mukana kaikissa kestävän rakentamisen arvioinneissa.
Timo Koivisto, Toimitusjohtaja, Teräsrakenneyhdistys ry