Tilaajan tuska

Jos haluat olla vastuullinen tilaaja,  tuska lisääntyy päivä päivältä. Kilpailija rakentaa itselleen puista toimistotaloa ja saa kaiken mahdollisen mediahuomion kenenkään kiinnittämättä huomiota sinuun. Mitä teet tulevan toimitilahankkeesi kanssa, kun kuitenkin haluat vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja rakentaa kestävästi? Vastaus tähän on luonnollisesti rakennuttajakonsultin palkkaaminen. Hakukoneeseen vaan ”rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta” tai jopa ”hiilineutraali rakennus”. Nyt voit poimia tuloksista järkevimmältä kuulostavan toimijan ja henkäistä helpotuksesta.

 Vähähiilisen rakentamisen terminologia laajenee päivä päivältä. Mistä rakennuksen omistaja voi tietää, mitä näiden toinen toistaan hienompien termien takana oikeasti on? Sinällään rakennushankkeeseen ryhtyminen ei rakettitiedettä ole: valitset rakennuttajakonsultin, kerrot arkkitehdille tarpeesi ja pian jo lasketaan arkkitehtikuvista rakennuslupaa varten teknisiä ratkaisuita. Vähähiilisyys-terminologia on virallisesti tulossa vasta uuden lainsäädännön myötä uudistuvassa kaavoitus- ja rakennuslaissa. Kukaan viranomainen ei vielä määrää, että rakennuslupaa varten pitää tehdä laskelmia vähähiilisyydestä ja hiilijalanjäljestä. Sille on jo olemassa oma terminsä, joka on ”ilmastoselvitys”. Tätä tullaan virallisesti kysymään kuitenkin vasta muutaman vuoden kuluttua.  Tällä hetkellä yksikään tilaaja ei kuitenkaan voi olla ottamatta huomioon markkinoiden vaatimuksia vähähiilisyydestä ja vastuullisuudesta.

Pitäisikö sinun tutustua rakennuttamisoppaisiin, joita on jo saatavilla konsulttien tekeminä? Niissä todetaan heti aluksi, että rakennuksesi tärkein tehtävä on olla hiilijalanjäljeltään mahdollisimman pieni, eikä esimerkiksi toiminnallisuus ole läheskään niin tärkeää. Niissä korostetaan, että kaikkien materiaalien tulee olla kierrätettäviä ja uudelleenkäytettäviä. Niissä on jopa selkeitä prosentteja eri materiaalien eroista hiilidioksidipäästöissä. Runkoratkaisujen pitää olla sellaisia, että ne voidaan purkaa ja kasata uudelleen elinkaaren päätyttyä. Tosin elinkaari voi päättyä vasta sadan vuoden päästä, eli tuskin sinua suuremmin kiinnostaa, minne rakennus silloin pystytetään uudelleen. Pääasiahan on, että näytät hyvältä mediassa, kun patsastelet uudessa toimitilassasi kehuen kestäviä  ratkaisuja, joita valitsit rakennukseesi.

Vakavasti puhuen: itseäni hämmentää tuo termien paljous ja jopa epärealististen numeraalisten vaatimusten sekä kriteerien ilmoittaminen ilman tieteellisiä perusteita. Joissain tapauksissa voi jopa käydä niin, että markkinoilta ei vaatimusten mukaisia tuotteita edes löydy, tai niitä joudutaan hankkimaan maailman ääristä huimilla hinnoilla. Materiaalien hiilijalanjäljen laskenta ei valtavan vaikeaa ole, varsinkin jos on saatavilla valmistajan kolmannella osapuolella teettämä EPD. Se kertoo yleiseurooppalaisen säädösten eli standardien mukaan lasketun CO₂-kuormituksen ilmakehään. Esimerkiksi hiilineutraalin rakennuksen määritelmää ei virallisena terminä tunneta, eli sen määrittäminen on säädösten puuttuessa mahdotonta. Tällä hetkellä paljon tärkeämpää olisi miettiä, kuinka paljon energiaa tarvitaan rakennuksen lämmittämiseen ja käyttöön sekä mistä sitä saadaan.

Timo Koivisto, toimitusjohtaja, Teräsrakenneyhdistys ry