Teräs tukee kestävää kehitystä uudelleenkäytettynäkin

Jos haluat yrityksellesi tuotantotilaa niin tulevaisuudessa voit ostaa sen kaupan hyllyltä. Tämä ei ole kuitenkaan enää pelkkää toiveajattelua vaan totista totta. Ilmastonmuutoksen ja päästöjen hillintään on olemassa hyvinkin arkiselta kuulostava elementti, nimittäin uudelleenkäyttö. Se on myös elinkaaristandardien tunnustama keino CO₂ -päästöjä vastaan. Se ei ole kierrätystä eli esimerkiksi jätemateriaalin käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä eli vaikkapa uusien tuotteiden valmistuksessa. Uudelleenkäyttö tarkoittaa esineen tai osan käyttämistä uudelleen samassa tarkoituksessa, johon se on valmistettu. Siksi se vähentää merkittävästi uusien, neitseellisten, luonnonvarojen ja energian käyttöä. Lisäksi jäävät syntymättä tuotteen valmistuksesta ja sekä jätteen hävittämisestä koituvat päästöt ilmakehään.

Lainsäädäntö rakennustuotteista on tässäkin kehityksessä hieman jäljessä. EU:n nykyinen rakennustuoteasetus koskee lähtökohtaisesti uusia tuotteita eikä sisällä säännöksiä uudelleenkäytettävistä rakennustuotteista. Tästä on käyty paljon keskustelua muun muassa markkinavalvoja Tukesin ja toimialayhteisöjen aloitteesta. Hilpein näkemys oli, että purkuyrityksestä tulee tuotteen valmistaja ja jos purettua tuotetta aiotaan uudelleen käyttää niin CE-merkinnästä vastaa kyseinen yhtiö.

Onneksi Ympäristöministeriö otti kopin tästä ja ilmoitti ennen juhannusta, että uudelleenkäytettävää rakennustuotetta ei tarvitse CE-merkitä, jos tuotetta ei olennaisesti muuteta. Tuotteiden kelpoisuus voidaan osoittaa kansallisella rakennuspaikkakohtaisella varmentamisella. Tosin sanoen virallisen määritelmän mukaan rakennusvalvontaviranomaisella on mahdollisuus edellyttää rakennustuotteen rakennuspaikkakohtaista varmentamista silloin, kun rakennustuotteen kelpoisuutta ei ole muulla tavalla osoitettu ja on syytä epäillä, että rakennustuote ei täytä sille säädettyjä olennaisia teknisiä vaatimuksia. Tuotteen kelpoisuus mukaan lukien turvallisuus ja soveltuvuus käyttökohteeseen pitää aina varmistaa, oli kyseessä sitten uusi CE-merkitty tai uudelleenkäytettävä tuote.

Ympäristöministeriön ilmoituksessa otetaan kantaa tuotteen testaamiseen ja myös siihen, että pitää olla olemassa määritellyt käytännöt soveltuvuuden osoittamiseen. Teräsrakenneyhdistys on elokuussa aloittanut projektin, jossa juuri näitä edellä mainittuja käytäntöjä luodaan. Tämän projektin tavoitteena on tuottaa suomenkielinen ohjedokumentti ja tietopaketti teräsrakenteiden uudelleenkäytöstä rakennesuunnittelijoille, rakennusvalvontaviranomaisille, rakenteiden valmistajille ja rakennuttajille. Muissa Euroopan maissa on näitä ohjeistuksia jo laadittu ja tässä projektissa tulemme hyödyntämään muun muassa Ruotsissa ja Briteissä laadittuja ohjeita. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on helpottaa jo nyt ylityöllistetyn rakennusvalvonnan taakkaa kelpoisuuta arvioidessa.

Uudelleenkäyttö tulee vielä kuitenkin olemaan pitkään vielä pienen mittakaavan voimavara kiertotalouden tukemiseen johtuen siitä, että esimerkiksi testauksen fasiliteetit ovat rajallisia suuren volyymin läpiviemiseksi. Myös logistiikka tulee olemaan iso haaste. Tärkeintä tässä on se, että tulevilla sukupolvilla, jotka tulevat nyt rakennettuja rakennuksia purkamaan ja niiden materiaaleja uudelleenkäyttämään tulevaisuudessa on selkeä käsitys vaadittavista toimenpiteistä. Pitää kuitenkin muistaa, että käytetyllä teräksellä on jo nyt suuri kaupallinen arvo ja sille on jo luotu valmis kierrätysinfrastruktuuri. Tosin tänään asennettu teräsrunko kestää käytössä muuttumattomana niin pitkään että sen uudelleenkäyttöä ei tarvitse seuraavaan sataan vuoteen miettiä…

Timo Koivisto, Teräsrakenneyhdistys ry